Meillä kaikilla on omat määritelmämme läsnäololle. Jotkut mieltävät tarkkaavaisten kuuntelijoiden olevan hyviä läsnäolossa kun taas toiset ajattelevat rauhallisten zen’mäisten henkilöiden olevan erittäin läsnä. Ajattelemme, että joillekin tämä läsnäolon kyvykkyys on osa pysyvää persoonaa ja ehkä vastaanotettu jo syntymässä. Voiko läsnäoloa sitten opiskella? Voiko aikuinen ihminen muuttaa näkemystään jokaiseen hetkeen loppuelämänsä ajaksi? Voimmeko seurata opettajan ohjeita, tehdä kotiläksymme ja lopulta olla läsnä jokaisessa elämämme hetkessä enemmän? Mietin tätä asiaa, ja huomaisin uskovani siihen ainakin niin paljon, että ilmoittauduin CFM Finlandin 7 kuukautta kestävään mindfulnessin peruskoulutukseen. Nyt koulutukseni on juuri loppunut, ja taputan itseäni selkään miltei vuoden takaisesta päätöksestäni. Olen oppinut paljon ja haluan jakaa muutaman ajatuksen matkastani myös sinulle.

Mindfulnessin tausta

Avataanpa mindfulness-käsitettä ja sen syntyä kuitenkin hieman alkuun. Mindfulness tai läsnäolo on levittäytynyt ympäri maailman, ja sen sisälle on syntynyt nyt myös ”koulukuntia.” Itse mindfulness-termi ei ole kovinkaan vanha, mutta sen juuret ovat vahvasti ikivanhoissa aasialaisissa opeissa, ja siinä on valtava määrä yhtymäkohtia etenkin buddhalaisuuden kanssa. Nykyaikaan ja länsimaihin tämän termin käytön toi ensimmäisenä Jon Kabat-Zinn, joka rakensi tunnetun kahdeksan viikon Mindfulness Based Stress Reduction (MBSR) –menetelmän/ohjelman, joka auttaa edelleen etenkin kroonisesta stressistä kärsiviä ihmisiä kääntämään elämänsä suunnan parempaan.

Mielenkiintoiseksi MBSR-menetelmän tekee sen syntyminen. Kabat-Zinn yhdistää ikivanhan buddhalaisuuden ja kymmenien vuosien oppinsa meditaatiosta yliopistomaailman tieteellisyyteen ja tutkimusmahdollisuuksiin. Menetelmää ja sen tuloksia lähdettiin testaamaan heti sen synnystä alkaen kliinisissä olosuhteissa, ja se saavutti sairaalaolosuhteissa luotettavan aseman jo silloin kun pidimme vielä kaikkea tätä meditaatio/läsnäolo/jooga/jne. -ajattelua ”huuhaana”. Eihän mieli ja keho vaikuta toisiinsa parantaen tai vahingoittaen toinen toistaan. Sairaanhoidon tulee keskittyä vain kehoon. Nykypäivänä etenkin stressinhoito on vienyt meidät onneksi kauas tästä ajattelusta myös sairaalaolosuhteissa, ja lääketieteen emeritus-professori Jon Kabat-Zinnillä on ollut siinä valtava rooli.

Opiskelemani mindfulness perustuu siis nimenomaan Jon Kabat-Zinnin oppeihin ja menetelmiin. Opit Suomeen on tuonut Jonin oppilas ja minun opettajani Leena Pennanen, jonka ajatuksista voit lukea tarkemmin haastattelustamme.

Opin jo MBSR:n peruskoulutuksessa valtavasti, ja haluankin jakaa neljä asiaa, jotka ovat vaikuttaneet minun ajatteluuni valtavasti.

1. Aloittelijan mieli

Ensimmäisenä koulutusviikonloppunamme keskityimme uteliaisuuteen ja mielenkiinnon herättelyyn eli niin sanottuun aloittelijan mieleen. Teimme muun muassa harjoituksen, jossa keskityimme rusinan tutkimiseen ja lopulta syömiseen kuin emme olisi koskaan törmänneet moiseen ilmestykseen. Tästä lähtien olen yrittänyt herätellä sisäistä lastani, jokainen hetki kun on itse asiassa uniikki. Mitään ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Tämän hetken voi elää vain nyt ja vain kerran. Hetki on ansainnut kiinnostukseni ja uteliaisuuteni. Tämä oppi on tehnyt luonnollisesti elämästäni paljon mielenkiintoisemman, ja olen huomannut sen vaikuttaneen vahvasti myös kykyyni oppia uutta.

2. Hyväksyminen

Hyväksyminen on auennut minulle viimeisen puolen vuoden aikana kuin sipuli – kerros kerrokselta. En ole varmasti vielä sipulin sisimmässä kerroksessa, mutta oivalluksia on tapahtunut paljon. Mindfulnessissa ei arvostella tunteita. Ei ole olemassa hyviä ja huonoja tunteita. Kaikki tunteet ja tuntemukset pyritään havaitsemaan, ja huomaamaan myös niiden aiheuttamat ajatukset, mutta kaikkia näitä tunteita pidetään silti saman arvoisina. Myös neutraali olo tai niin sanottu ei-tuntemus on yhtä arvokas. Hyväksymme tunteet sellaisina kuin ne ovat. Se auttaa meitä tuntemaan itsemme, mutta myös nauttimaan elämämme hetkistä enemmän ja myös käsittelemään epämiellyttäviä tunteita tehokkaammin.

Hyväksyvä tietoinen läsnäolo ei ole herkkähermoisia varten. Tulet kohtaamaan itsesi, et ketään muuta. Sen aidon itsesi, jota olet ehkä onnistunut pakenemaan vuosikymmenten ajan. – Jon Kabat-Zinn

Tunteiden hyväksymisen lisäksi itseni hyväksyminen on ollut minulle tärkeä teema koulutuksen ajan. Suurimmat oivallukseni asian suhteen tein etenkin koulutukseen kuuluvalla hiljaisuuden retriitillä, jossa jätimme kaiken kommunikaation – kuten puhumisen ja katseet – pois ja keskityimme etenkin istuma- ja kävelymeditaatioon kahden vuorokauden ajan. Uskon, että meillä kaikilla on ominaisuuksia tai taakkaa, joiden kohtaamista olemme vältelleet. Toiset ovat taittaneet tätä matkaa jo pitkälle ja toisilla tie on vasta alussa. Itse olen ottanut minulle merkittäviä askelia itseni hyväksymisen suhteen viimeisen puolen vuoden aikana, ja suuri kiitos siitä kuuluu jatkuvalle harjoittelulle.

3. Jokainen harjoitus on hyvä

Hyväksyntään liittyy vahvasti myös jokaisen läsnäoloharjoituksen hyväksyminen. Jokainen harjoitus on ainutlaatuinen ja erilainen – myös sen aiheuttamat tuntemukset tulevat olemaan erilaisia. Aina et pääse niin syvälle tai rauhoitu dramaattisesti. Jokainen harjoitus on kuitenkin hyvä. Jokainen harjoitus on tärkeä. Mielikuva, joka on pyörinyt mielessäni paljon, on puun kaataminen. Puu ei kaadu jokaisella lyönnillä, mutta silti jokaisella lyönnillä on merkitys kohti puun kaatumista ajatellen. Välillä kaatuu pikkupuita, välillä oksia ja välillä tuntuu, että lyöt ohi puusta. Ei se mitään, annoit tärkeää aikaa itsellesi.

Jokainen harjoitus on äärimmäinen rakkauden osoitus elämääsi kohtaan. – Jon Kabat-Zinn

Kesäkuussa pääsin kuuntelemaan viimein Jon Kabat-Zinnia myös livenä ja hänen sanansa mindfulness-harjoituksen tekemisestä ovat jääneet mieleeni vahvoina. ”Jokainen harjoitus on äärimmäinen rakkauden osoitus elämääsi kohtaan.” Kuulin tämän lauseen juuri oikeaan aikaan, ja se on nostanut arvostukseni harjoitustani kohtaan valtavasti.

4. Miten meditaatio ja läsnäolo ovat yhteydessä toisiinsa?

Olen meditoinut vuosia jo ennen läsnäoloon syvemmin perehtymistä. Harjoitukseni on perustunut joogan kautta etenkin Intiassa löytämiini harjoituksiin ja metodeihin. Kokemukseni mukaan meditaatiota voi tehdä hyvin eri tavoilla. Yksinkertaisesti joissain harjoituksissa jätetään tämä tila ja aika kun taas joissain harjoituksissa nimenomaan vain tällä tilalla ja ajalla on merkitystä. Mindfulnessissa keskitytään juuri jälkimmäiseen tapaan. Kuitenkin, menipä meditaatioharjoituksesi sitten kuinka svääreihin ja pois tästä maailmasta, sillä on vahva yhteys läsnäoloon. Olen nimittäin huomannut, että päivittäinen meditaatio auttaa minua olemaan läsnä jokaisessa päivässä paremmin. En ole kuitenkaan oikein koskaan osannut pukea meditaation ja läsnäolon yhteyttä sanoiksi. Siksipä mieleeni jäikin myös toinen sananparsi Kabat-Zinnilta:

Meditaatio on kuin musikaalisen instrumentin virittämistä, ja läsnäolo taas tämän instrumentin soittamista. Meditaatio mahdollistaa instrumentin kauniin soiton.

Suosittelisinko mindfulness-koulutukseen osallistumista?

Kuten huomaat, koulutus on ollut minulle merkityksellinen. Herääkin kysymys: Suosittelisinko koulutusta myös sinulle? Näen, että tällainen koulutus on valtavan merkittävä panostus itseesi ja hyvinvointiisi. Koulutukseen ilmoittautuminen ei toki tule luomaan sädekehää pääsi päälle, vain jatkuvalla harjoituksella on vaikutuksia (vaikutuksista voit lukea lisää Leena Pennasen haastattelusta.)

Koulutus vaatii siis panostuksia, mutta panostukset maksavat itsensä varmasti takaisin. Pidin Leena Pennasen –koulutuksesta etenkin sen pitkäjänteisyyden vuoksi. Seitsemässä kuukaudessa harjoituksesta voi tulla osa elämää, parin viikon koulutuksen en usko tekevän samaa.

Koska pidin koulutuksesta itse niin paljon, uskon myös muutamien lukijoiden kiinnostuvan siitä. Koulutus on iso panostus enkä missään tapauksessa tee suositusta kevyin perustein. Tätä koulutusta uskallan kuitenkin suositella vahvasti: parempaa vaihtoehtoa joutuu etsimään tuhansien kilometrien takaa. Koulutukseen pääset tutustumaan tarkemmin täällä. Uusia koulutuksia alkaa sopivasti joka syksy ja kevät.

Askel askeleelta

Itse tunnistan olevani vielä harjoitukseni alussa, mutta olen iloinen, että läsnäolon harjoitteleminen on osa elämääni. Harjoittelu tapahtuu jokaisessa hetkessä, ja siksi uusia mahdollisuuksia tulee pilvin pimein. Avaimena on juuri näihin mahdollisuuksiin tarttuminen. Harjoittelun lisäksi, aion myös jatkaa samalla kouluttautumisen tiellä Mindfulnessin jatkokurssille nyt peruskurssini loputtua. Ehkäpä siis kohtaamme jatkossa myös koulutusviikonloppuina ja –tapahtumissa!

Lempeää tätä hetkeä sinulle!

Taneli Rantala
Hyvinvointivalmentaja ja toimitusjohtaja
Lifted