Vietämme työuramme aikana noin kolmasosan valveillaoloajastamme töissä, joten se, että voimme hyvin töissä, on luonnollisestikin valtavan tärkeä asia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Siksi onkin yksilön kannalta hyvä, että työyhteisöjen hyvinvoinnista puhutaan yhä enemmän. Yksilön ja työyhteisön hyvinvointi on taloudellisesti yritykselle elintärkeää, sillä jo yhdellekin sairauspoissaolopäivälle kertyy melkoinen hintalappu, pitkittyneestä työkyvyttömyydestä puhumattakaan.
Työkyvyttömyyden tarkkoja kustannuksia on mahdotonta arvioida, sillä yhden työntekijän poissaolon vaikutukset säteilevät moniin, yllättäviinkin, suuntiin tavoilla, joita on vaikeaa jäljittää tai mitata. Varovaisetkin arviot sairauspoissaolojen vuosittaisesta hinnasta ovat kuitenkin riittävän suuria tarjotakseen myös taloudellisen kannustimen työntekijöiden terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimiseen.
Halusimme avata blogissamme sitä, mistä sairauspoissaolojen kustannukset muodostuvat, miten niiden määrää arvioidaan ja mitä työyhteisössä voidaan tehdä poissaolojen vähentämiseksi ja työkyvyn tukemiseksi. Näihin kysymyksiin löydät vastaukset alta!
Sairauspoissaolojen lasku miljardeja vuodessa
Sairauspoissaoloja tilastoivat esimerkiksi Kela ja Tilastokeskus. Tilastojen perusteella pystytään tekemään arvioita työkyvyttömyyden kustannuksista, mutta arviot ovat toki pelkästään suuntaa-antavia.
Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että vuonna 2012 pitkien sairauspoissaolojen aiheuttaman menetetyn työpanoksen kustannus oli 1,7 miljardia euroa ja lyhyiden sairauspoissaolojen kustannus myös 1,7 miljardia. Yhteensä sairauspoissaolojen kustannukseksi kertyi siis noin 3,4 miljardia euroa, eli 1590 euroa jokaista palkansaajaa kohden. STM:n arvion mukaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien henkilöiden menetetyn työpanoksen kustannus samalta vuodelta oli jopa 8 miljardia euroa.
Tekemättömän työn vuosikustannukset: 6 mrd €
Työkykyvyttömyyseläkkeellä olevien menetetty työpanos: 8 mrd €
Terveystalo arvioi oman vertailututkimuksensa perusteella, että yksityissektorin tekemättömän työn vuosikustannukset ovat noin 4,3 miljardia euroa. Kunta-ala puolestaan maksaa ainakin kaksi miljardia euroa työkyvyttömyydestä aiheutuvia menoja vuodessa.
Työkyvyttömyyseläke tulee myös kalliiksi: kuntien eläkemenoista jopa 12,5 prosenttia johtuu työkyvyttömyyseläkkeiden kustannuksista. Työnantajaan tämä heijastuu kohonneina eläkemaksuina – tosin yrityksille alle 10 päivää kestävät sairauspoissaolot koituvat kalleimmaksi, sillä Kela ei maksa lyhyistä sairauspoissaoloista sairauspäivärahaa.
Sairauspoissaolon näkyvät ja näkymättömät kustannukset
Sairauspoissaolojen kustannukset muodostuvat toki suureksi osaksi lääkärikäyntien, sijaisen palkkaamisen ja sairauspoissaolon hallinnointiin liittyvistä välittömistä kuluista. Sairauspoissaolo aiheuttaa kuitenkin myös muita kuluja. Vaikka sairastuneelle työntekijälle palkattaisiin sijainen – ja varsinkin, jos ei palkata – aiheutuu sairauspoissaolosta todennäköisesti tuottavuuden laskua, minkä kokonaishintaa organisaatiolle on vaikeaa laskea.
Työntekijän sairastumisella voi olla myös kauaskantoisia seurauksia esimerkiksi palveluiden toimivuuteen ja tuotteiden toimitukseen, sillä yhdenkin palasen puuttuminen palapelistä vaikuttaa kokonaisuuteen. Näistä ongelmista juontavat virheet, reklamaatiot ja korjaukset lisäävät vielä oman osansa sairauspoissaolopäivän todelliseen laskuun. Ehkä kaukaisimmalta tuntuvalla, mutta kuitenkin hyvin merkityksellisellä tasolla sairauspoissaolon aiheuttamat ongelmat voivat heikentää organisaation mainetta ja kustantaa suuriakin summia menetettyinä kauppoina, asiakkuuksina tai rekrytointeina.
Sairauspoissaolopäivän hinta: 351 €
Yksi kotona peiton alla vietetty flunssapäivä ei siis välttämättä tunnu kovin dramaattiselta menetykseltä, mutta Valtiokonttorin laskelmien mukaan yksittäisen sairauspoissaolopäivän lasku työnantajalle on keskimäärin jopa 351 euroa. Todellinen summa voi olla jopa paljon korkeampi, jos kuluja arvioidaan laajemmin asiaa katsoen. Varman poissaololaskurilla voit arvioida tarkemmin työnantajalle koituvia sairauspoissaolokuluja.
Flunssa ja selkävaivat: yleisimmät sairauspoissaolon syyt
Merkittävin työkyvyttömyyskustannusten aiheuttaja ovat Suomessa sairauspoissaolot. Niistä aiheutuvat kustannukset muodostavat kaksi kolmannesta välittömistä työkyvyttömyyskuluista, ja varsinkin pitkittyneet poissaolot tulevat kalliiksi. Tapaturmat aiheuttavat vähemmän poissaoloja ja täten vähemmän kustannuksia kuin sairauspäivät, tosin niiden kustannukset vaihtelevat paljon alasta riippuen.
Syitä sairauspoissaoloihin on monia. Flunssat ja nuhakuumeet aiheuttavat, ennalta-arvattavasti, eniten lyhyitä poissaoloja. Sekä pitkittyneiden sairauspoissaolojen että työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen yleisimmät syyt puolestaan ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet kuten selkä- ja polvivaivat, sekä mielenterveyden ongelmat kuten ahdistus ja masennus.
Mielenterveyden häiriöt kasvussa: riskitekijänä työuupumus
Vaikka tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat edelleen yleisin syy sairauspoissaoloon, mielenterveyden häiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ovat yleistyneet vuodesta 2017 lähtien. Vuonna 2018 jopa 74 300 työikäiselle maksettiin sairauspäivärahaa mielenterveyden häiriön vuoksi. Mikäli trendi jatkuu, mielenterveysongelmat voivat nousta suurimmaksi sairauspoissaoloja aiheuttavaksi sairaudeksi. Syyt mielenterveyden häiriöihin ovat moninaisia ja monimutkaisia, mutta työelämän henkisen kuormittavuuden lisääntyminen on oletettavasti ainakin osittain lisääntyneiden mielenterveysongelmien taustalla.
Työuupumus eli burnout ei itsessään ole varsinaisesti diagnosoitava sairaus, mutta se lisää riskiä sairastua esimerkiksi masennukseen ja unihäiriöihin. Jopa neljäsosa työssäkäyvistä suomalaisista kärsii joko lievästä tai vakavasta työuupumuksesta. Burn out voi vaatia pitkääkin sairaslomaa ja toipuminen on usein hidasta, joten uupumuksen ennaltaehkäisy on tärkeää.
Työkaluja työkyvyttömyyden ehkäisyyn
Työkyvyttömyys ja siitä aiheutuvat sairauspoissaolot tuottavat siis paitsi inhimillistä kärsimystä ja hankaluuksia yksilön omaan elämään, myös taloudellisia menetyksiä työnantajan taholle. Miten työkyvyttömyyttä ja sairastumista siis voi ehkäistä?
Koska sairastumisen ehkäisy on sekä yksilön että organisaation intresseissä, molemmilla osapuolilla on myös mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Yksilö voi varjella omaa hyvinvointiaan huolehtimalla sopivasta liikunnasta, terveellisestä ruokavaliosta sekä riittävästä palautumisesta. On myös tärkeää tuntea omat rajansa ja oppia tunnistamaan työuupumuksen merkit ajoissa. Sosiaalisten suhteiden ylläpito tukee myös hyvinvointia ja jaksamista.
Nämä keinot ovat itsessään yksinkertaisia, mutta se ei välttämättä tarkoita, että niitä olisi helppo toteuttaa oman arjen kiireiden keskellä. Siksi myös työyhteisön ja organisaation tuki on tärkeää.
Esimiehen rooli työntekijöiden hyvinvoinnissa
Jos mietitään selkävaivoja, jotka pelkästään Terveystalon potilailla aiheuttivat 900 000 sairauspoissaolopäivää vuonna 2017, ennaltaehkäisy on avainasemassa sen lisäksi, että olemassaolevia ongelmia hoidetaan. Staattisista työasennoista ja niiden vaaroista puhutaan paljon, mutta ei siltikään riittävästi. Työasennon vaihtelemisen mahdollistavat ratkaisut kuten säädettävät pöydät erilaiset istuimet ovat työnantajalta helppo ja konkreettinen keino tukea työntekijöiden selkänikamien terveyttä.
Työnantajan ja esimiehen tasolta voi myös kannustaa työyhteisöä aktiivisuuteen työpäivän aikana sekä sen jälkeen: kävelypalaverit, taukojumpat ja liikuntaharrastusten tukeminen auttavat neutralisoimaan istumisesta koituvia haittoja silloin, kun työpöydän ääressä jumittamista ei voi välttää.
Mielenterveyden häiriöt voivat saada alkunsa monenlaisista tilanteista, ja masennus ja ahdistus voivat hiipiä elämään vaikka työpaikalla kaikki olisikin ruusuista. Riskitekijöitä voi kuitenkin pyrkiä eliminoimaan työyhteisössä, ja mielenterveyttä tukevia elementtejä lisätä. Johtotehtävissä toimivalla on tärkeä rooli esimerkiksi työn mitoittamisessa ja sen varmistamisessa, että kaikilla on tarvittavat työvälineet ja tarvittava osaaminen tehtävistä suoriutumiseen.
Työ- ja vapaa-ajan vastapainon vaalimisessa esimiehen on myös erittäin tärkeää olla esimerkkinä alaisilleen: työpäivien venyminen ja verenmaku suussa töiden paiskiminen saattaa antaa työyhteisössä kuvan, että tällaista työskentelytapaa vaaditaan muiltakin.
Mielenterveyttä tukevia asioita työyhteisössä ovat puolestaan sosiaalisten suhteiden vaaliminen, sopivan haastavat työtehtävät sekä palautumisesta huolehtiminen niin työpäivän aikana kuin sen jälkeen. Lisäksi luottamuksellinen ja sopivan läheinen suhde esimieheen tekee vaikeuksista puhumisesta helpompaa silloin, kun niitä omalle kohdalle sattuu, ja mahdollistaa voimavarojen hiipumiseen puuttumisen ajoissa.
